KKO:1982-II-103
- Asiasanat
- Yhdistys, Vahingonkorvauslaki, 2 luku
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S81/559
- Taltio
- 122
- Esittelypäivä
Yhdistykselle YhdL:n 19 §:n mukaan tuomittavaa korvausta soviteltiin soveltaen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 mom:sta ilmenevää periaatetta. Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajan, hallituksen kokouksen puheenjohtajana toimineen lakimiehen yhdistykselle maksettava korvaus määrättiin muiden hallituksen jäsenten suoritettavaa korvausmäärää suuremmaksi huomioon ottaen hänen asiantuntemuksensa ja asemaansa perustuneet erityiset velvollisuudet.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kemin Seudun Kehitysvammaisten Tuki r.y. oli Kemin RO:ssa kanteenaan lausunut, että laki yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista oli annettu 13.8.1976. Sen 13 §:n mukaan lakia sovellettiin ensimmäisen kerran verovuodelta 1976 toimitettavassa verotuksessa. Yhdistys oli Kehitysvammaisten Tukiyhdistysten Liitto r.y:n yleiskirjeellä 1/77 saanut tiedon siitä, että se saisi nauttia hyväkseen mainitun lain suoman edun. Kantajayhdistyksen johtokunnan kokouksessa 26.1.1977 oli päätetty, että yhdistyksen veroilmoituksen laatijat täyttivät veronhuojennushakemuksen valtiovarainministeriölle lähetettäväksi. Veroilmoituksen täyttäjiksi oli aikaisemmin valittu johtokunnan jäsenet työnjohtaja A, kaupunginvouti B ja työsuojelutarkastaja C. He olivat laiminlyöneet jättää veronhuojennushakemuksen määräajassa tammikuun 1977 loppuun mennessä eivätkä kahviomyyjä D, laitosmies E, mallipuuseppä F ja porasi G yhdistyksen johtokunnan muina jäseninä puolestaan olleet valvoneet, että hakemus olisi tehty ajoissa. Yhdistyksen myöhemmin valitun uuden johtokunnan hakemuksesta valtiovarainministeriö oli myöntänyt yhdistykselle kokonaisverovapauden vuoden 1977 tuloista, mutta hylännyt hakemuksen vuoden 1976 osalta myöhään tehtynä. Tämän vuoksi yhdistys oli vaatinut A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan yhdistykselle laiminlyönnillään aiheuttamansa 15 782 markan 53 pennin määräinen, turhasta veron maksusta aiheutunut vahinko korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut.
Kanteesta kuultuina A ja hänen myötäpuolensa olivat myöntäneet yhdistyksen tapahtumakuvauksen oikeaksi ilmoittaen kuitenkin, että veroilmoituksen täyttäjillä tarkoitettiin yhdistyksen johtokunnan vuoden 1976 veroilmoituksen täyttäjiksi aikanaan määrättäviä henkilöitä eikä A:tä, B:tä ja C:tä, jotka oli valittu täyttämään vuoden 1975 veroilmoitus. Vastaajat olivat vastustaneet kannetta sillä perusteella, että sattunutta virhettä ei ajan niukkuuden ja mainitun kiertokirjeen epämääräisyyden vuoksi ollut katsottava vastaajien tuottamukseksi. Toissijaisesti vastaajat olivat pyytäneet mahdollisesti tuomittavan vahingonkorvauksen sovittelemista.
RO p. 24.7.1978 oli lausunut selvitetyksi, että Kemin Seudun Kehitysvammaisten Tuki r.y:n johtokunnan jäsenet A, B, ja C, jotka oli valittu yhdistyksen vuoden 1975 veroilmoituksen täyttäjiksi, ja yhdistyksen senaikaiset muut johtokunnan jäsenet D, E, F ja G, joiden tehtävänä oli ollut yhdistyksen ja sen johtokunnan päätöksen toimeenpaneminen, olivat laiminlyöneet ajoissa anoa verovapautta yhdistyksen vuoden 1976 tuloista, minkä vuoksi verovapausanomus liian myöhään tehtynä oli jätetty tutkittavaksi ottamatta ja yhdistykselle oli täten aiheutunut 15 782 markan vahinko.
Esitetyn selvityksen perusteella tieto verovapaudesta oli saapunut yhdistykselle 21.1.1977 postitetulla liiton yleiskirjeellä, jonka yhdistyksen johtokunta oli ottanut huomioon kokouksessaan 26.1.1977. Verovapautta olisi tullut anoa viimeistään 31.1.1977. Yleiskirjeessä ei ollut korostettu hakemuksen kiireellisyyttä.
Kun edellä selostetun perusteella ajan niukkuus ja toisaalta vastaajien asema palkattomina toimihenkilöinä yhdistyksessä huomioon ottaen oli katsottava, että täyden vahingonkorvauksen määrääminen toisaalta vastaajien muu toiminta huomioon ottaen olisi ollut kohtuutonta, RO oli vaadittua vahingonkorvausta sovitellen velvoittanut A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n yhteisvastuullisesti suorittamaan yhdistykselle vahingonkorvaukseksi edellä kerrotusta laiminlyönnistä 2 000 markkaa sekä korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.
Vaasan HO, jossa yhdistys oli hakenut muutosta uudistaen kanteensa, t. 9.4.1981 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan ja velvoittanut yhdistyksen korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut HO:ssa 350 markalla.
Pyytäen valituslupaa yhdistys haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. A ja hänen myötäpuolensa antoivat heiltä pyydetyn vastauksen hakemukseen.
KKO t. tutki jutun ja katsoi, että yhdistyksen hallituksen jäsenen yhdistyslain 19 §:n mukaan suoritettavaa korvausta vahingosta, jonka hän oli toiminnallaan yhdistykselle aiheuttanut, voitiin sovitella soveltaen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta. B:llä oli koulutukseensa nähden ollut erityiset edellytykset huomata ja selvittää kanteessa mainitun yleiskirjeen tulkinnanvaraisuudet. Hänen velvollisuutenaan yhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtajana ja kysymyksessä olevan kokouksen puheenjohtajana oli ollut varmistua siitä, että asia valmisteltiin ja käsiteltiin huolellisesti ja että asiasta tehdyt päätökset olivat yksiselitteiset. Tämän vuoksi B:n vastuu oli arvosteltava muiden johtokunnan jäsenten vastuuta ankarammin. Sen vuoksi KKO muuttaen HO:n tuomiota, korotti B:n Kemin Seudun Kehitysvammaisten Tuki r.y:lle maksettava vahingonkorvaus 5 000 markkaan. Yhdistys vapautettiin suorittamasta B:lle korvausta hänellä HO:ssa olleista kuluista, joten yhdistyksen korvattavaksi B:n myötäpuolille HO:ssa maksettavaksi määrättyinä oikeudenkäyntikuluina jäi heidän osuutenaan kokonaiskuluista 300 markkaa. Muilta osin HO:n tuomio jäi pysyväksi. Yhteneväisiltä osin B:n sekä A:n ja hänen muiden myötäpuoltensa yhdistykselle suoritettavat korvaukset olivat yhteisvastuullisia. Yhdistys velvoitettiin suorittamaan A:lle ja hänen myötäpuolilleen, B:tä lukuunottamatta, korvaukseksi heillä KKO:ssa olleista vastinekuluista yhteensä 550 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Mälkki, Hämäläinen ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Paasikoski